Ihan nollasta en siis kai aloita. Melkein kuitenkin. Viimeisestä vaelluksesta on aikaa lähes 20 vuotta. Välissä on ollut osittain eräilyn kannalta aivan olemattomia vuosia (paljon) mutta toisaalta jonkin verran myös pientä puuhastelua suunnistuksen ja luontoliitteisen yhdistystoiminnan merkeissä joten jonkinlainen yhteys tekemiseen on säilynyt, ainakin makkaratikkuja on vuoltu leirikeskuksissa ja aterioita syöty luonnon helmassa.
Mutta jos pysytellään aiheessa nollasta aloittaminen niin blogia en oo pitäny. Enkä pahemmin kirjoittanut mitään sitten peruskoulun. Tarkoituksena on päivittää tänne kuvia. Jahka opin sen. Tekninen osaaminen on olematonta. En varmaan hirveän aktiivinen tule olemaan alkuinnostuksen jälkeen. Blogin ulkoasu ei vielä tyydytä. Muokkaan kun ehdin. Ehkä. En osaa ottaa hyviä kuvia enkä myöskään osaa siitä stressata.
Vapaa-aikaa ei paljon ole. Vuorotyö ja kaksi lasta. Mahdollisuuteni päästä menemään on siinä, että otan lapset mukaan. Jos lähtevät. Käytännössä siis reissut tulevat olemaan noita päiväretkiä. Tai yön yli retkiä, tuossa aika lähellä, pyörällä polkaisun päässä. Tuossa aika pienessä metsässä. Mutta kuitenkin! Autottomana esimerkiksi Nuuksioon ponnistelu julkisilla vehkeillä kahden jäkälän kanssa on jo sellainen reissu ja rehaaminen että puhti on poissa ennen polulle pääsyä.
Mitä minä nyt tässä sitten oikein pyristelen? Ja miksi? Sanotaan nyt vaikka niin, että ne jotka ymmärtävät, heille ei tarvitse selittää. Ja ne, jotka eivät ymmärrä, no, heille en jaksa selittää. Ihan aluksi tavoite voisi olla vaikka kaksi yötä ulkona per kuukausi. Jostain lukaisin joskus tällaisen haasteen. Otan sen. Tavoitteet on nyt pienet, koska lapset, koska kesäloma paloi työpaikkaa vaihtaessa, koska opintolaina ja koska elämä. (Sitten on vielä yksi kysymysmerkki ja se on selän kunto ja kestävyys, sitä en mielelläni ajattele ellei pakko.) Lappiin ei tänä vuonna taida olla asiaa mutta edes ulos, ulos, ULOS!
 |
| Oho, kuvan lisäsin. Ollaan ulkona =) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti