Testissä pressutarppi ja Savotta matkahyttysverkko

Vietettyäni edellisen yön urheasti teltassa yön kauhuista huolimatta ja herättyäni voimaantuneena, onnellisena ja rauhallisena uuteen aamuun luonnossa keskellä metsää, juuri kuten olin pitkään jo haaveillutkin, päätin viettää seuraavankin yön maastossa.

Koska yö oli ollut tietyllä tavalla koettelemus, osittain koska tunsin olevani teltassa täsysin pimennossa, rupesin miettimään toisenlaista majoitetta. Riippariaatos oli ollut tulilla pitkään, yli vuoden mutta totesin että nyt sitä ei ehdi toteuttaa. Kello oli noin kolme lauantai-iltapäivänä tullessani edellisestä reissusta kotiin. Periaatteessa olisin ehtinyt isolle kirkolle vaelluskauppaan ostoksille, mutta kun en tiennyt, mitä halusin ja minkälaisella settauksella. Pressu minulla oli, paremman puuttessa täyttänyt tarpin virkaa. Siitä sadesuoja mutta entä hyttyset? Edellinen yö oli ollut niiden osalta sangen runsas. Seuraava tuskin muodostaisi poikkeusta. Joskus nuorempana olin nukkunut hyttysaikaan taivasalla ihan vain kaivautumalla makuupussiin niin että kasvotkin peittyvät. Muistelin joskus käyttäneeni myös vanteellista hyttyshattua. Jätin nämä vaihtoehdot reserviin, mikäli muuta en keksisi.

Avasin koneen ja setvasin lähialueiden pyöräilyetäisyydellä olevian romumarkettien tarjonnan. Kuinka ollakaan, totesin saavani pikku pyrähdyksellä pressutarppini alle Savotta matkahyttysverkon kohtuuhintaan. Ihan tosiapaljon kohtuullisempaan hintaan kuin matkustamalla julkikulkineella merkkiliikkeeseen jossa merkkihyttysverkko maksoi nelisen kymppiä. Plus matkalippujen hinnat päälle.

Ehdin myös kuukeltaa hakusanoilla "lintu narisee yöllä" ja "lintu kurnuttaa yöllä" Tulokseksi tuli   tällainen veijari. Eikös olekin aika erikonen ääni. On se, varsinkin jos ei ole sitä koskaan aiemmin kuullut. Uskomatonta että se tulee linnusta (ei siis puuhun paiskatusta sammakosta).

Polkaisin siis romukauppaan, josta ruokakauppaan, josta kiireen vilkkaa kotiin, kamat pakettiin ja jälleen menoksi. Yö meni paremmissa merkeissä, koska näin ympäristöni makuukseltani ja koska mm. kehrääjän arvoitus oli ratkennut. Muutamia pysäyttäviä hetkiä tuli silti, mutta ei niistä tällä kertaa enenpiä.

Nukuin siis edelleen samalla Marmotin pussilla ja Haltin pump patjalla jonka alla eristeenä ohuttakin ohuempi solumuovialustan liru, joka bonuksena on toiselta puolelta alumiinitettu. Se eristeenä ja Haltin pumppi pehmikkeenä uni maistui. Oli minulla ohut villahuopa varmuudeksi mukana, mutta sille ei ollut tarvetta.

Toisen yön setti

Olin oikein tyytyväinen nukkumismukavuuteen ja tämä menee jatkoon. MUTTA. reunat on kiiloilla kulmista maassa. Vetskaria ei ole. Sisäänmenoasento on todella hankala. syväkumarassa polvilla hiihtäen tikari selässä palaen... tai sitten en vain osaa. Se on myös mahdollista. Koska sisäänmeno/tulo ei ollut sutjakka ja ketterä, olin potkinut polvillani patjani ja muut tykötarpeet epäjärjestykseen. Alaselkä tulessa kivusta huohottaen järjestin asiat uudestaan. Hyvä yö tuli silti.

Aamulla heitin nukkumisvehkeet myyttyyn katoksen toiseen päähän ja tein keittiön toiseen päähän. Istumisongelmat samat kuin eilen mutta kyllä se siitä. Kun pahin juilinta ja jomotus lakkasi, aistin taas saman rauhan kuin eilen. En tiedä, tuliko rauha minusta, vai ympäröivästä luonnosta minuun... eikä sillä ollut väliä. Koska energiatasolla olemme kaikki samaa värähtelyä ehkä asia on parhaiten ilmaistavissa siten että me olimme onnessa, laajenevassa rauhassa sateen ropistessa pressutarppiini ja Trangian kiehuttaessa minulle kaakaota.