Yö ulkona

Tulihan se sitten vihdoin eteen, myöhemmin tällä kertaa, vaikka olisin toivonut että ennemmin. Telttayö nimittäin. Lapsi oli hiukan epävarma lähtemään metsään. Syitä yritin selvitellä, kävimme läpi sudet ja muut mahdolliset seikat jotka nimen omaan metsäyöpymisessä voisivat pelottaa. Lapsi ei osannu tmääritellä muuten kuin että tuntuu vaikealtä ja pelottaa. No eipä hätiä mitiä, tätini lupasi luvata pihaansa joten niin oli sekin ongelma ratkaistu.

Yllättävästi ennen lähtöä lapsi oli itkuinen, mahaan sattui ja väsytti. Fokus tavaroiden pakkaamiseen olematon, omien lelujen tutkiminen ja pikkusisaruksen kanssa riiteleminen tuntuivat tärkeämmiltä tehtäviltä siinä kohdassa. Tarkalla psykologisella vainulla kysyin lapselta, oliko yllätys, kuinka paljon valmistelua, tavaroiden valitsemista, esilleottamista ja pakkaamista vaatii yksi lähtö? (Jätin tarkoituksella määrittelemättä edellistä lausetta fraasilla "lapsen kanssa") Kyyneleitä silmistään räpyttäen lapsi nyökkäsi. Lempeästi komensi lapsen pihalle naapurin kaverin kanssa leikkimään uusillä Fidget Spinnereillä (joo, meidän takapajulassa lapseni saivat nuo ihmevekottimet vasta nyt, kun muilla ko. vehjes ollut jo kuukauden ainakin), hoidin kaiken pakkaamisen, lykkäsin lähtöä jotta tyttö ehtii leikkiä pidempään, rauhoittua ja kerätä hyvää mieltä.

Mukana oli:
Yhteisinä teltta, telttalyhty, Trangia, Sinoli, pressu kehnon telttamme alle, pähkinärusinoita, kaakaojauhetta, murukahvia, maitoa edellämainittuihin, lihapiirakat, annospakattua smoothieta, pillimehua, mukit ja lusikat, purukumia, wc-paperia ja kosteuspyyhkimiä

Minulle: Makuupussi Marmot Trestles Elite 30F, Friluftsin tyyny ja alusta Halti Lite Pump, joista kirjoitin jo aikaisemmin täällä. Sekä koeponnistuksen tuloksista täällä. Alle puin teknisen kerraston yöasuksi, päälle maastorytkyt. Päähän tuuppari. Sateisen sään vuoksi tuulitakiksi sadetakki ja jalkaan saappaat. Makuupussiin villasukat. Kamera, lyijykynä, kumi, sudoku.

Lapselle: Makuupussi Jack Wolfskin Grow Up Star, itselle alunperin aiottu Thermarestin alusta Trail Lite. Tyyny sama kuin minulla. Päällepantaviksi yritin houkutella lasta pukemaan samanlaisen setin kuin itsellä, mutta lapsi sanoi mieluummin vaihtavansa vaatteet sitten teltalla. No, siinäpähän vaihtaa sitten sateen sattuessa, ajattelin. Onneksi ei sattunut. Lisäksi otin lapselle ohuen fleecehuovan (osoittautui loistavaksi ratkaisuksi), villasukat, tuupparin, sormikkaat, fleecen, sadetakin (ei suostunut pukemaan päälle, samasta syystä pakkasin myös koko tuulipuvun, lapsi kun halusi lähteä sorteilla ja tunikalla, joo, kannettavaa tuli) ja varmuudeksi vielä hiukan lisää varavaatteita, lapselle siis, ei itselle. Ettei poikanen vain paleltuisi. Fidget Spinner. Kirja Agaton Sax ja kaksi roistoa.

Lopulta starttasimme pyörämme ja polkaisimme tällä kertaa suoraan tätilään, lähes vakioksi muodostunut Prisman välipysähdys jäi tällä kertaa pois. Perillä ryhdyimme heti teltan pystytykseen, lapsi toimi kuin puoliammattilainen ja asiantuntemus karttui siinä heti tehdessä. Ensimmäisen kaaren pujotti ja kiilan työnsi maahan epätietoinen aloittelija, toisen kaaren ja viimeisen kiilan kohdalla liikkeissä jo tiettyä varmuutta ja tekemisessä ajatusta.

Pieni teltta

Ilmassa oli sekä pientä jännitystä että polttiaisia, myös hyttysiä riitti. Kun saimme taltan pystyyn, opastin, että sisäteltan ovea ei sitten pidetä yhtään auki huvikseen. Heitin tavarat teltan sisään ja lapsukaisen sekä pienempänä että taipuvampana perään järjestämään makuupaikkamme. Lapsi oli perusteluista oikeasti mielissään ja näki että hyödyksi oleminen ja leirissä oikeiden asioiden tekeminen tuotti mielihyvää. Ja hyvinhän hän oli paikat järjestänytkin. Tätini oli lainannut vielä kaksi "tavallista" makuualustaa meille joten järjesteltävää ja liikkuvia osia oli siis varmasti aivan tarpeeksi pienessä teltassa. Itse olin sillä aikaa saattanut kenttäkeittiön toimintakuntoon ja keitin vettä juomien aiheeksi. Uskaliaasti join kahvia vielä niinkin myöhään, lapselle maistui kaakao. Lihapiirakoita syödessämme tuijan alla rapisteli siili, joka ei aivan hirveästi meitä pelännyt. Saatiin kuvakin ja nähtiin (sekä kuultiin, aika kovaa maiskutti) lähietäisyydeltä siilin syövän sille heittämiämme rusinoita. Ehkä niin niin ei olisi saanut tehdä, no , tehtiin kuitenkin.

Siili

Iltapalan/kaakaon aikaan lasta oli alkanut paleltaa. Tämä oli ehkä tullut pienenä yllätyksenä lapselle joka harvoin on ollut ulkona sateehkolla niin myöhään niin vähäisissä vaatteissa. Lämpötila laski kymmenen alapuolelle ja oli kosteaa. Tässä vaiheessa lapsi päätti että äiti saattaa sittenkin tietää tästä asiasta enemmän ja mukisematta vaihtoi kerraston alimmiaseksi, fleeceä ja verkkaria väliin ja sadetakki tuulta pitämään päällimmäiseksi. Iltapalan jälkeen tyttö kävi sisällä vessassa ja sitten ryömimme telttaan. Samalla rapsahti sade kunnolla niskaan painavin pisaroin. Eli aika hyvä ajoitus. Sisällä piti sitten toki hetki nujuta asioita kohdalleen ja hykerrellä ja tunnustella. Sitten luin lapselle kirjaa telttalyhdyn valossa reilusti yli tunnin. Juttelimme ja nautimme läheisyydestä sekä sateen ropinasta. Telttalyhtyähän ei toki kesäpäivän seisauksen tienoilla olisi tarvinnut mutta hei, pitihän varusteista nyt ottaa kaikki irti, kun niitä on kerran hankittu.

Tytöllä oli vasenkätisenä selvästi vaikeuksi makkarin vetoketjun kanssa. Makuupussi myöskin kerääntyö vuötärön ja alarintakehän tienoille. Tai siis pussi hänellä valui alaspäin lapsen pysyessä paikallaan jolloin hartiat paljastuivat kylmyydelle. Tässä kohtaa olin varsin tyytyväinen fleecehuovasta jolla saatoin peitellä hentoiset hartiat yön koleutta vastaan. Kyseessä on sama kovanonnen huopa, joka oli mukana jo eräällä retkellä. Se sama, jota en raivokkaista repimisyrityksistä huolimatta saanut kahtia. Esikko tosi n oli jossain vaiheessa kotona leikannut siitä kappaleita omiin tarkoituksiinsa mutta pienempänäkin kappaleena huopa riitti lapsen ylävartalon peitoksi, jopa kaksinkertaisena.

Uni tuli pätkittäin sateen ropistessa. Minua huoletti vedenpitävyys. Etukaaren kohdalla ulkoteltta koski sisäteltaan, samoin teltan puolivälin tienoilla ulkoteltta jäänyt kiristysyrityksistä huolimatta löysäksi, ja tuntui, että kankaan kastuessa se löystyi edelleen. Saman vian olin huomannut jo testipystytyksen aikana kuivalla kelillä. Lisäksi takakaari (lasikuitua) murtui pystytyksen aikana. Eipä tosin ollut tuo teltta mitään kehuja nettikeskustelujen valossa ainakaan saanut. Ei niiltä minultakaan irtoa mutta toimii just tällaisissa (tai siis nyt ei toimi, koska takakaari) yhden yön lapsireissuissa siviiliasutuksen lähistöllä. Kuvailemaani käyttöön sen alunperin keväällä ostinkin, hintaa 20 euroa joten se siitä.

Aamuyöstä uni syveni ja heräsinkin kellon sointiin klo 7:30. Tein aamutoimet ja keitin kahvit Trangialla, koska voin, vaikka täti oli luvannut tarjota aamupalan meille sisätiloissa. Lapsen uni oli sielä syvempää, vaikka rymistelin ja kolistelin kahvipuuhissani, jouduin hänet ihan herättämällä herättämään.

Huomenta ja reipas kädenheilutus.

 

Tyttären kömmittyä ulos teltasta huomasin, ettei hänellä sitten lopulta ollutkaan kerrastoon kuuluvia housuja. Pidin pienen painokkaan puheenvuoron koskien vaatteita, niiden materiaalia (hän ei pidä keinokuiduista, puuvillaa pukisi mieluummin) ja teltassa yöpymistä koskien tulevana viikonloppuna alkavaa ponnistusta kuuden vuorokauden telttaleirillä jossa äiti ei ole antamassa pukeutumisvinkkejä. Joista tosin ei tähänkään mennessä ole mitään etua ollut niiden lennellessä sujuvasti ohi korvien

Vaikka kokemus ei mitään extremeä ollutkaan, oli silti kiva ennen kotimatkaa päästä valmiina höyryävän puurokattilan ääreen tätini keittiöön. Siitä sitten hipsittiin leirin purkamisen jälkeen pyörillä kotiin. Kamojen kuivaus ja lähes välitön uudelleenpakkaus sillä matka jatkui koko porukan osalta Itä-Vantaalle, sieltä lasten osalta iskälään josta esikoisen osalta leirille.

Varustelusta sen verran että makuupussi toimi riittävästi. Ehkä muutama vilunväre hiippaili pitkin selkärankaa jossain vaiheessa mutta ei mitenkään häiritsevästi. Olin mennyt lämpimänä makuupussiin, tekninen kerrasto yöasuna. Villasukkia en tarvinnut. Jostain syystä kädet pysyivät tällä kertaa kyydissä eikä niitä tarvinnut kiilata pikkupöksyihin kuten testiajon aikana. Annan Haltin puhallettavalle alustalle vielä mahdollisuuden, vaikka testiajokokeilussa havaitun käsiongelman  jälkeen vannoin että ostan kevään Retki-lehdessä mainitun tupla-alustan yksin itselleni, selkäkin voisi kiitellä leveämmän patjan suomista mahdollisuuksista varioida asentoa yön aikana.

Nyt alla oli siis sekä perinteinen että puhallettava alusta. Tällä kombolla varmasti mennään jatkossakin kunnes jossain vaiheessa ehkä butjetissa sellaisen ilmatäytteisen alustan mentävä aukko, jossa eristys mukana. Kaiholla muistelen sitä aikaa kun saattoi heittäytä jonkun onnettoman, ohuen, litteäksi nukutun solumuovimaton päälle teltassa, joka oli pystyttetty kivien, kuoppien tai molempien päälle. Ei enää onnistu, huoh.

Telttapohdikselulle teen myöhemmin uuden postauksen, se se vasta huokailuja onkin aiheuttanut.