Trangia mukaan!

Oli sellainen ihan aika kiva keski-iltapäivä. Töistä tulo ja kuopparin tarhasta haku olivat sujuneet jotenkin kitkattomasti joten sillä aallolla ratsastaen ehdotin lapsille pientä retkeä. Minulla oli alkuperäisenä ajatuksena lähteä kevyesti, ei niinkään olemaan perillä vaan vain pyöräilyttää lapset kivalle luontokohteelle jossa olisimme sen verran aikaa, kun viihtymistä tapahtuisi ja sitten pyöräilisimme pois. Mukaan maksimissaan pitkähihaiset ja vesipullot. Ajattelin että en raskauta jokaista reissua sillä että pitää pakata ja kanniskella ja keitellä ruokia ja istua siinä trangian ympärillä siksi että se on minusta parasta. Että nyt voitais tehdä asia lapsilähtöisesti, kevyesti, helposti, ilman vaatimusta siitä että pitäisi millään tavalla yrittääkään olla jotenkin "erä-".

Siksipä hämmästykseni oli melkoinen kun esikoinen kysyi, voitaisiinko taas ottaa Trangia mukaan ja keittää kaakaota. Jee, pieni onnistuminen. Hyvin kaakaovetoinen sellainen mutta silti. Kuoppari säesti vieressä. Niin siis tehtiin. Ruokaa ei tehty, sillä tavalla reissu oli helpotettu (samalla myös nopeutettu; makkarakeiton metsästys kaupan kylmäaltaasta ei keskeyttänyt etenemistämme kohteeseen).

Pyöräiltiin lähimaille ja kävelimme loput matkasta. Ensimmäiseksi näimme teltan. Riemastuin. Mikä flow, kaikki ympärilläni tuntui viittilöivän minua tiettyyn suuntaan elämässäni, ei ehkä niinkään konkreettisesti telttakauppaan vaan kohti sitä elämää, jota elää tyyppi joka riemastuu teltan näkemisestä, koska se tarkoittaa luonnossa nukkumista, mielellään mahdollisimman monta yötä peräkkäin. Haluan olla se tyyppi.

Katsokaa tarkasti. Siellä se on =)

Lapsista oli tosi kivaa kävellä pitkospuita pitkin. Joissain kohdissa pitkosten kiinnityskohdat hetkuivat ylös alas, näissä kohdissa oli aivan erityisen hauskaa ja jännittävää hyppiä.

Ja olihan siellä ihan vaan kaunistakin. Harmillisesti moottoritien melu kuului tännekin, samoin yläpuolella lentelevät lentokoneet pitivät yllä urbaania äänimaailmaa. Silmiä silti hiveli.

huikea heijastus

Hivelevä puska

Kaakaon kanssa söimme sipsejä (todellakin, iloisesti en edes yrittänyt satsata panostukseen), ja aika pian sen jälkeen lähdimme rannalta, kiersimme vielä lenkin pitkospuiden kautta joista edelleen riitti hupia ja palasimme pyörille. Lapset halusivat haastavamman off-road reitin joten hylkäsimme polun ja rämmimme juurien ja risujen läpi plkupyörille. Kotimatkakin sujui hyvin, aivan kuin joskus kirjoissa. (edellinen lause hiukan mukaellen kirjasta Musa ja Muru Egyptissä).  Kaikenkaikkiaan mainio pikkuretki.